Jipjei! Vuosi vaihtui! Sitten elokuun ja Alanya-reissun 2010 jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

Me muutettiin saunalliseen ja ihanaan asuntoon loppukesästä :) Ollaan viihdytty ihan hirrrrrmu hyvin! Murat myös aloitti kotikaupungissamme suomen kielen seuraavan tason opiskelun, joka loppuu nyt toukokuussa 2011. Sen jälkeen tiedossa onkin ammatikouluopinnot, ja rohkasen ihan täysillä nyt opiskelemaan sitä, mikä oikeesti kiinnostaa! Nykyään puhutaan 65-35 suomea-englantia.. turkkia ei puhuta juuri ollenkaan :( Oon ihan surun murtama, kun olen unohtanut ihan liikaa siitä, mitä sillon Ankarassa opiskelin.. Ja tuosta ajatuksesta päästäänkin sitten lempiaiheeseeni, tulevaisuuden suunnitteluun ;)

Sain nimittäin juuri iltatyön! Uusi avautuva kuntokeskus MoveZ palkkasi minut vastaanottoon duuniin ja alan säästämään kesälomarahoja, sillä meillä on suunnitelmissa olla Turkissa 27.6 alkaen elokuun loppuun/syyskuun alkuun! Päätin, että kun ei vuoteen olla siellä käyty (Muratkaan ei käynyt joulun aikaan kotonaan :(  ) niin nyt ollaan sitten kunnolla siellä! Aion osallistua toiselle turkin kielen intensiivikurssille ja elokuu asutaan sitten meren äärellä <3

Odotan ihan innolla tuota uuden työn alkua!! Olen kyllä edelleen tehnyt keikkaa Hoivanettiin (lapsen hoitoa), mutta sieltä tarjoutuu töitä niin harvakseltaan, että ei se leiville lyö! Nyt on ihana, kun tietää että kesäsuunnitelmat onnistuu ja voi alkaa miettiä lentolippuja ja muuta mukavaa :) Ihan JÄRKKY ikävä Turkkiin!!!!! Musta tuntuu, että mulla enemmän kun Murulla! :) Toisaaltaan, parempi niin, sillä olis kamalaa jos Muratista oli hirveetä asua Suomessa ja kaipais takas Ankaraan vaan kaiken aikaa...

Ja voi että, kun oonkin ylpeä mun miehestä!! Se on oppinut suomea niin hyvin ja on niin motivoitunut oppimaan lisää! Murat myös pelaa jalkapalloa meidän kaupungin edustusjoukkueessa ja tykkää kovasti. Tosi kiva, että sillä on harrastus ja ns. omia kavereita.

Meillä elämä kulkee siis edelleen ihanasti, rakkauden täyttämänä ja turvallisen tasapainoisena <3

Tämä jääköön nyt lyhyeksi postaukseksi, ollaan molemmat sairaina ja takki on aika tyhjä...

Ihanaista kevään odotusta kaikille!! :)

Voih, ihan haikeudella luin tota edellistä postausta häistä <3 Siis niin Suomi- kuin Turkki juhlat meni t-o-d-e-l-l-a mahtavasti!! Niin ihanaa, kun Suomi juhlissa oli kaikki tärkeät, minä olin kauniina ja Muru komeana  Turkin juhlista voisin kertoa toooosi pitkästi, oli vaan niin hienoa!! Mun tätiystävät ja 4 "oman ikäistä", jo lapsuudesta asti tuntemaani ystävää, tulivat torstaina Ankaraan kun me tultiin jo sunnuntaina hoitamaan järjestelyitä ja tapaamaan rauhassa perhettä ja kavereita.

Torstaina kentällä odotettiin ystäviä Suomesta, minä niin hermostuneena että huh! Tuli ihan samantyylinen tunnelma kuin sillon, kun tulin ensimmäisen kerran Ankaraan käymään Murun luokse.. henki ei kulkenut, pissatti, oksetti, hymyilytti ja perhoset veti ympyrää mahassa. Nyt oli jokseenkin saman fiilis, vaan vähän lievempänä. En ymmärrä mikä siinä jänskäsi niin paljon, kaikki kuitenkin tuttuja, rakkaita ihmisiä! Mutta tunnelma kyllä relaantui heti, kun rakkaat näin ja päästiin halaamaan ja juttelemaan.

Ekan illan ohjelmaan Matkanjärjestäjä oli järkännyt leppoisan hotellikäynnin ja sitten Murun vanhempien kotiin illallistamaan Turkkilaisia herkkuja (dolma, pide, ayran etc..) ja tutustuttamaan porukat keskenään. Olin niin onnellinen kun nää kaks maailmaa kohtasi! Tulkkina siinä välissä oli välillä hankalaa, kun ei tiennyt mitä kieltä puhua kenenkin kanssa, mutta siitä viis! Oli vaan niin hienoa <3

Perjantai olikin pyhitetty heti aamusta lähtien Ankara Tourille, käytiin katsastamassa Atatürkin "hauta" eli Anitkabir, Atakulessa käytiin ihastelemassa maisemia ja sieltä jalan liikuttiin "keskustaan" Tunalille ja shoppailuksihan se meni  .. 9 naista ja 2 miestä, murskavoitto naisille tämän suunnitelman toteuttamisen suhteen! Sitten lampsittiin viimeisillä voimilla hotellille, mihin mina ja Murukin jo aamulla majoittauduttiin häähumua varten. Pienen levon ja laittautumisen jälkeen suuntasimme Turkkilaiseen iltaan ravintolaan, minkä olimme jo etukäteen varanneet. Siellä musiikki oli kyllä desibeleiltään vähän turhankin kovalla suomalaiseen makuun, mutta olipahan ainakin aitoa turkkilaista menoa, kovaäänistä ja räiskyvää!  Ruoka maittoi eikä kukaan kuppiinkaan sylkäissyt.. Myöhemmin puolen yön aikaan oli isäntäpari jo valmiina suuntaamaan untenmaille eikä kukaan vastustellut. Pitihän morsion vielä laittaa tukka rullalle ja sheivata ja rasvata ja ... Lauantain pieni orastava hermostuneisuus alkoi jo hiipiä heti kun kello oli vaihtanut lauantain puolelle- aloin jo toivoa, että voikun häiden jatkot olisivat jo käsillä!

Lauantai saapui, ihanaa, sai nukkua pitkään! Muru oli jo lähtenyt aiemmin bestmanin kanssa parturiin, hakenut nenäliinan ja mun puvun silityksestä (mikä, insallah, onnistui!) ja sitten vielä kultaisena muisti meitä hotellilla valmistautuvia naisia börekillä ja baklavalla, kevyet herkut Suureen Päivään  Ennen kahta lähdettiinkin jo taxilla kampaamoon ja vettä sataa, great! Mutta toisaaltaan ihanteellinen sää tälläiselle SVETlanalle, jolla on aina hiki otsassa kun mittari näyttää plussaa. Joten, en valittanut. Valituksen aika koitti vasta kampaamossa.

Voi luoja, miten kiitän että mulla on täydellinen kampaaja Suomessa!! KIITOS!! Olen siis käynyt koko elämäni samalla kampaajalla kotikaupungissani ja hän tietää kaikki hiusvaiheeni vaaleista afroista, mustista pitkistä rastoista aina punaiseen lyhyeen trenditukkaan ja nyt tähän kaksiväriseen versioon asti. Kuvittelin, että aiemmin viikolla turkkilaisella kampaajalle näyttämäni kuva toisi ideaa hänelle siitä, mitä tahdon. Mutta nyt puikoissa olikin eri mies, tai oikeastaan kaksi, ja heillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tehdä kauniista kihartamilleni eloveena hiuksilleni. En muista, että olisin itkenyt koskaan aiemmin kampaamossa, mutta nyt sen olisin tehnyt mikäli en olisi tuntia laittanut yksittäisiä irtoripsiä naamaani. PIdättelin ja pidättelin kun tuntui, että kampaus muuttuu vaan huonompaan suuntaan mitä enemmän yritän neuvoa. Lopulta massiivisen selittämisen, kiukun, erouhkailujen ja selkkauksen jälkeen näytin jokseenkin ok:lta, mikä ei tietenkään ole morsiammelle hääpäivä Se Haluttu lopputulos. Mutta huntu pelasti paljon! Ilman sitä se olisi ollut kammottava, epäonnistunut juhlakampaus. Tällä mennään, yhdet hermosauhut ja kulaukset vettä ja takaisin hotellille kysymään kaason mielipide.

No hyvähän se tukka kaikkien mielestä oli, se ei vaan mulle tuntunut omalta. Mutta se siitä ja loput kirjeessä. Puku ja muut häävermeet päälle ja menoksi. Kiersimme hääautolla ympäri ämpäri, ja se oli kyllä elämäni erikoisin ajelu! Pinkistä lahjataskumatista vedin hermohörppyä ystävieni valmistamasta sekoituksesta, poltin jopa tupakkaa varoen aivan sairaasti pukuani koko ajan! Mutta noi hermojen tasaajaelementit olivat pakolliset, sen verrna jännitti. Sitte hääpaikalla istuimme TUNNIN yläkerrassa ja odotimme että väki saapuu. Ja saapuihan ne  Kuulemma reilut 200 ihmistä siellä oli! Huh! Ja minä tyttönen en onneksi tiennyt mitä on edessä. Kuvittelin, että siinä alkuseremonioiden jälkeen ennätän vessaan, voin puuteroida ja kohentaa olotilaa taskumatilla. Että voisin tavata ystäviäni heidän pöydässään aina kun tahdon... Mutta käytännössä tanssiin, lahjojen antoon, kakun leikkaukseen, napatanssijaan ja muuhun suukottamiseen meni niin paljon aikaa niin organisoidusti, etten kyllä kerennyt vessaan koko illan aikana! Ja se oli kuulemma reikävessa, eli olisin vain tullut surulliseksi sitä reikää katsoessani muhkea ja valtava 4-vanteinen häämekko päälläni. Tuli siis uusi ennätys, en pissanut 6 tuntiin! Halleluja!

Kaikkiaan juhlat eteni hyvin ja yhden maissa taisi pilkku jo tulla.. Kun pääsimme hotellille vaihtamaan vaatteet olin ehkä onnellisempi kuin koskaan! Kaikki ne Rakkaat Suomesta olivat virittäytyneet juomaan ja juttelemaan hotellihuoneeseen mihin mekin bestmanin kera suuntasimme. Sitten tätien vetäytyessä yöpuulle me 7 nuorta jatkoimme vielä clubbailemaan. Ja oli niin hauskaa, että kello näytti viittä aamulla, kun saavuimme hotelliin tuhannen tuiterissa, mahat täynnä turkkilaista yöruokaa, mikä ei tällä kertaa ollut keittoa..

Sunnuntaina pääsimme klo 12 vasta ylös ja liikkeelle. Menimme superostarille Armadaan ostoksille ja sieltä syömään. Moskeija oli iltaohjelmassa, Kocatepe, ja iso onkin! Se oli minulle elämäni ensimmäinen kerta moskeijassa, ajatella, ja olin todella haltioissani! Mahtava kokemus ja toivon, ettei viimeinen.

Maanantaina sitten suurinosa vieraista suuntasikin jo kotiin, yksi ystäväpariskunta jäi keskiviikkoon asti. Kentällä oli haikeaa sanoa hyvästit, vaikka tiesin että pian tullaan Murun kanssa perässä.

Tiistaina sitten menimme melkeen koko päiväksi eläintarhaan nelistään, oli hauskaa sekin pitkästä aikaa! Pikkutyttönä viimeksi käynyt.

Keskiviikkona saatoimme taksiin sitten viimeisetkin Rakkaat ja heidän kotimatkansa alkoi. Onneksi olimme jo suunnitelleet tarkasti, että perjantaina yötä vasten lähdemme bussilla Fethiyeen, Ölüdeniziin. Ja niin teimme!

Paikka oli mahtava, paratiisi!!! Sinne suuntaamme ehdottomasti uudelleenkin. Tämä blogi ei vaan riitä kaiken kokemisen jakamiseen, menkää sinne itse ja kokekaa Turkin kauneus!!

Lomamme jatkui vielä muutaman viikon ennen Suomeen paluuta.. ja oli kyllä täyden kympin loma! Rakkaus ja romantiikka, lempi aiheet, olivat kyllä pääosassa ihanan paljon <3

Nyt Suomessa Muru on jatkanut suomenkielen opiskelua ja puhutaan jo 50-40-10 kieliä niin, että 50 on enkkua, 40 suomea ja 10 turkkia keskenämme. Eli kohta suomi ottaa jo enkun kiinni ja kieli vaihtuu. Tästäkin aiheesta voisin turkista vaikka kuinka paljon, mutta ehkä seuraavalla kerralla

Nyt, jotta saan postauksen loppuun huipentuman tuon kaiken ihanan jälkeen, kerron, että ylihuomenna tähän aikaan nautimme yhdessä rakkaan kanssa Alanyan hyväilevästä lämmöstä!  Minä myin hääpukuni ja niillä rahoilla sain salaa ostettua yhteishintaan 400€ :lla meille KAHDELLE pakettimatkat lämpöön viikoksi. Yllätin Murun 2 vuotis päivänä kun olimme ulkona syömässä. Tadaa, viikon loma tulossa Alanyassa! Oli niin iloinen ja yllättänyt, tietenkin! Nyt enää huominen duunia ja sitten alkaa taas Turkki loma! Yipii!

Jätän teidät nyt pureksimaan tätä hehkutusta, mikä ei kyllä ole yhtään liioiteltua, ja poistun etelän lämpöön..

Öptüm!!

Tässä vielä kuva puvusta mitä käytin Ankarassa juhlissa ja minkä voitollisen myymisen johdosta matkaamme lämpimään

Ja sitten puku on action!

Edellisestä postaukseta onkin kulunut jo huimat 5 kk !! Niin nopeesti on tämä kevät mennyt, ettei koskaan aiemmin!

Meidän kevääseen on kuulunut ahkerasti hääjuhlien suunnittelua, Muratin huikeaa suomen kielen oppimista ja mun ura/koulu suunnittelua.. Avioliitto voi erinomaisesti ja rakkauden täyttämänä, lähes joka päivä tulee se vahva tunne, kuinka ihanaa toisen kanssa on olla ja kuinka onnekkaita me ollaan! <3

Hääjuhlathan ovat Ankarassa ensi viikon (!!!! IIKS) lauantaina, mutta ennen kun sinne Turkkiin lähdetään nyt sunnuntaina on lauantaina täällä Suomessa tiedossa avioliitonsiunaus <3 Sain tuon idean, kun katsoin jotain hääohjelmaa telkusta ja siinä parilla oli siunaus. Musta on koko ajan tuntunut, että kun meidät vihittiin Ankarassa, niin siitä jäi jotain syvällistä ja koskettavaa puuttumaan. Ankarassa meidän juhlat on kuitenkin juhlat, ei siellä mitään puheita pidetä! Joten nyt sitte 30 läheistä, minä ja Murat astellaan alttarille ja sanotaan Tahdon :) Sen jälkeen porukalla syömään ja juomaan- juhlimaan!

Sunnuntaina sitten tosiaan THY vie meidän toiseen kotiin kuukaudeksi, ah, ihanaa!! Loma! Toivottavasti häähumun ja Suomi- vieraiden lähdettyä kotiin keretään vielä vähän rantalomailemaan Etelä-Turkissa..

Mua luonnollisesti alkaa jännittämään jo nyt ajatuskin tulevista päivistä ja viikoista, Murat taas stressaa Ankarassa kaikkien, ja siis kaikkien tarkoittaa noin 300, sukulaisen ja ystävän näkemistä kerralla! Mä en ehkä osaa vielä käsitellä tota koko asiaa oikeassa mittasuhteessa, kun täällä Suomessa meitä on juhlimassa se 30 eikä 300!! :O  Mutta varmasti tulee ikimuistoiset juhlat! Mun rakkaat "duunikaveritädit" ovat tehneet tanhuesityksen, jota juuri toissapäivänä pissat melkeen housuissa harjoittelivat! Ja toki kaikki 5 kipakkaa naista käyttää kansallispukua! Ihan mahtavaa :)

Tällä viikolla aika on kulunut kosmetologilla, suihkurusketuksessa, rakennekynsiä tehden ja tänään vielä tiedossa olisi jalkahoito ja kestovärjäys ripsiin ja kulmiin. Tuntuu, kuin olisi vähintaan Miss Suomi kisoihin valmistautumassa :D Mutta kukapa ei haluaisi näyttää parhaimmaltansa hääpäivänä. Kampaaja vielä huomenna kruunaa koko kokonaisuuden :)

Arkielämä vaihtuu nyt siis lomaksi, kuukauden mittaiseksi, rakkauden ja juhlan täyttämäksi ja ennen kaikkea ikimuistoiseksi ajaksi <3

Kuvia ehkäpä tiedossa myöhemmin näiltä tulevilta ajoilta...

Ihanaa ja aurinkoista kevättä ! :)

Nyt on kaikki niin hyvin! Efes, se tuhoaja, syötyään digikameran, hiusten suoristajan, kuulokemikin, pleikan ohjaimen ja johdon pleikasta, päätettiin, että tämä oli nyt tässä. Koira palasi sinne, mistä oli tullutkin äiti-koiran ja veli-koiran luokse. Ihanaa!!

Se oli yllättävän rankkaa viedä koira pois, erityisesti omatuntoa soimasi. Tiesin, ettei koirassa ole vikaa- tuollaisia ne pennut on! Vika oli meissä, omistajissa. Meidän hermo ei kestänyt :( Tuntu surulliselta luopua jostain periaatteiden vastasesti, vain koska oma pinna on niin pirun lyhyt. Ja Murat on todella mun toinen puoliskoni, ollaan aivan samanlaiset ja reagoidaan asioihin samalla tapaa. Toisaalta se on lohdullista, mutta toisaaltaan vähän pelottavaa... Miten meidän käy kun saadaan lapsi, jos kummankaan hermot ei kestä? Muratin mielestä se lapsi on sitten niin eri asia, ja tuohon samalaisuuteen se sanoi, että "Siksihän me ollaan naimisissa, kun ollaan toistemme puolikkaat" :) Täytyy kai uskoa, että lapsi antaa enemmän kuin koiranpentu ja sillä mitä siitä vanhemmuudesta saa, sillä sitten jaksaa sitä pinnaa venyttää..

Jokatapauksessa, rauha tuli sieluun. Vasta kotiin tultuani koiran luovutuksen jälkeen, siivotessa kotia ja itkiessä huonoa fiilistä tajusin, kuinka stressaantunut olin ollut! Vielä seuraavana aamulla ylös noustessa tuli ohikiitävä ajatus siitä, mistä sitä kakkaa alkaa etsimään. Ja ainiin, meillähän on matot lattiossa, eihän enää niitä seksintappajakenkiä (kuten Murat Crocs- kenkiä nimittää) tarvitse käyttää! Meillä on puhdasta, kodikasta, asiat ovat paikoillaan ja kiltti koira, jota rakastan suuresti nukkuu pedissään. Ihanaa<3 On tosi onnellinen ja helpottunut olo..

Huominen on suuri ja tärkeä päivä- Murat tulee kahden viikon reissultaan Ankarasta takasin kotiin! :) Kyllä, siis tämän koko koirarumban luovin yksin, vain puhelimen päässä olin Murun lohduttava ja kannustava ääni. Voin siis olla ylpeä itsestäni. Mutta voi pojat kyllä odotan huomista, ihan hirveesti. Ikävä on jo kova :(

Tuo Ankara reissu oli tietenkin ensisijaisesti Muratille perheen ja ystävien tapaamiseen suunnattu, mutta heti toisena tärkeysjärjestyksessä on meidän hääpaikan varaaminen. On kyllä mies saanut kiitosta ja ylistystä siitä, kuinka reippaasti on siellä käynyt listaamiani hääjuhlapaikkoja katsomassa ja niistä osaan soitellut. Edellisiltana mesessä näinkin kuvia sitten kaikki unelmani täyttävän hääjuhlapaikan, samalla Altinparkin alueella sijaitsevassa puistossa, missä alunperin oli juhlat tarkoitus järkätä. Se on täydellinen ja baban suhteilla hyvin edullinen. Sellaista paikkaa ei Suomessa varmsti ole, mikä lisää vielä paikan viehätystä entisestään. Toivoin valoja, tunnelmaa ja erikoista ympäristöä, esimerkiksi allasta tai suihkulähdettä. Puisto ympäristönä on ihanteellinen, vaikka toukokuussa ei vielä hellettä olekaan. Saisin siis kaiken mistä haaveilin ja vielä vähän päälle! Miestäni ja tämän isää kiittää saan. Vaikka toisaaltaan, ei se paikka ole se tärkein, ihmiset tekee juhlan <3

Myös unelmien hääpuku on löytynyt. Tilaan sen suoraan Kiinasta tehtaalta, ja halvalla lähtee sekin! Helmikuussa tilaus tulisi lähettää. Muutama sentti on vielä nipistettävä! 10 kerran liikuntakortti on yhtä kertaa vaille käytetty, eli tosissani olen urhelun aloittanut. Se on siitä hupaa hommaa, että siihen jää koukkuun! Hiki lentää ja oi että sitä fiilistä urakan jälkeen :)

Nyt olo on juuri sellainen rento ja rauhaisa, mitä ennen joulua tulee olla. Muru on huomenna kotona, kalkkuna, herkut ja saunaoluet jääkaapissa, kuusen alla jo muutama lahjakin. Odotettavissa on rauhaa, rakkautta ja hyvää joulumieltä <3 Aion aloittaa nyt omat jouluperinteet- aattoaamuna joulupuuro, joulurauhan julistus. joulutorttujen leipominen, illalla yhdessä isän ja Murun kanssa syöminen, yöllä joulukirkko. Joulupäivä pitää käydä äidin haudalla.. Kumpa voisi käydän äidin kotona eikä haudalla.. Kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee.

Onneksi nyt on kaikki kuitenkin niin hyvin <3

Joulurauhaa ja rakkautta kaikkien sydämiin! 

Se koira, se vie mun hermot ja energiat! En keksi yhtään, en ainuttakaan syytä miksi tykätä siitä. Ihan kamalaa. Murat tykkää siitä tosi paljon ja mä olen jo ihan valmis luovuttamaan ja myymään koko koiran! Se ei nykyään riitä, että pissaa ja kakkaa on joka paikassa (toihan nyt on luonnollista...! ) mutta se, että jo ulko-ovella tulee viemärin putki hajulukkoineen vastaan ja oven karmi kenottaa pitkin pituuttaan eteisessä, on jo niin liikaa! Muutamat nahkahanskat tai talutushihnat vielä voin sulattaa, mutta kakka oman kodin seinässä ei enää mene, sitä ei vaan voi hyväksyä! Murat on lähdössä Ankaraan kahdeksi viikoksi joulukuussa ja soitin sille eilen sen jälkeen, kun olin puoli tuntia siivonnut sitä sotkua minkä ne koirat kahdeksassa tunnissa olivat aikaan saaneet ( tai tuohon voisi kirjoittaa oikeastaan, että minkä EFES koiranpentu oli aikaansaanut..) ja avauduin huolella siitä, että en todellakaan aio jäädä näiden koirien kanssa tänne yksin pariksi viikoksi, enkä etenkään joulun alla, jolloin elämän kuuluu olla stressitöntä ja rauhoitettua. Ei. En suostu.

Nyt mulla on järkky duuniputki päällä- 8 töitä, 1 vapaa, 7 töitä :( Ja tuon yhen vapaan joudun käyttämään aamusta iltapäivään ensiapukoulutuksessa, mikä taaseen liittyy siihen uuteen duuniin mitä alan tekeen myöhemmin. Plaah. Mut iteppähän olen vapaani ja duunivuoroni näin laittanut.

Vietin eilen illan ja yön ilman Murattia ekan kerran sitten maaliskuun! :o Se meni englantilaiselle koulukaverilleen kun sen vaimo oli jossain juhlimassa. Pojat kattoivat leffan, joivat turkkilaista rakia ja lähtivät pubiin :) Kulta soitteli noin kahden tunnin välein kuulumisia, oli musta huolissaan sen ensimmäisen koirapuhelun jälkeen..ja syystäkin! Mut huomasin, että sillä oli tarve pitää mut ajantasalla, että missä ne on ja mitä tekevät, että varmasti luotan ettei toinen ole mieron tiellä..ihana mies <3

Tylsää kun ei ole mitään kivaa lähitulevaisuudessa tiedossa.. töitä vaan.. Pitää niitä hääpukuja katsella netissä ja suunnitella niitä hääjuhlia, joihin on muuten kutsut nyt isälle, ystäville ja yhdelle sukulaiselle annettu :) Yhdeksän ihmistä on jo luvannut tulla Ankaraan 22.5.2010 <3 Niistä tuleekin ikimuistoiset kekkerit!

Tässähän tätä vuodatusta jo tulikin, mä palaan taas! Alla kuva tuholaisesta itseteossa.